Lansmannissa on kaksi 2 hengen huonetta. Kylpyhuone on jaettu ja se sijaitsee käytävällä. Tilasta löytyy myös jääkaappi, kavin ja vedenkeitin sekä mikro.
Tilamme sijaitsee luonnonkauniissa ja rauhallisessa ympäristössä Perniössä lähellä Etelä-Suomen suuria kaupunkeja ja lähialueen monipuolisia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Tarjoamme vuokramökkejä, aamiaismajoitusta sekä ruoka-, juhla- ja kokouspalveluita. Oletpa sitten ohikulkumatkalla, pidemmän majoituksen tarpeessa tai ihan muuten vain lomailemassa, niin meiltä löytyy jokaiseen tarpeeseen sopiva ratkaisu. Aamiaisen voit tilata myös saapuessasi vastaanottoon..Kaikkiaan vuodepaikkoja on 30 henkilölle.
Olemme myös maatila ja karjamme saa laiduntaa vapaana ympäri vuoden !
Ylämaankarja elää vapaana ympäri vuoden ja näet niiden kuljeskelevan laitumilla. Kesäisin eläimet laiduntavat mm. tilallamme olevia perinnebiotooppi alueita sekä jokirantaa myötäileviä suojavyöhykkeitä. Talvisin eläimet asustavat talviaidoissa, joissa niitä ruokitaan kesällä korjatulla säilörehulla. Ylämaankarjan ruokinnassa ei käytetä viljaa eikä väkirehuja, jonka vuoksi rotu on hidaskasvuista.
Highland cattle, ylämaankarja, kyloe, on vanha nautarotu. Sen alkuperästä voidaan esittää monenmoisia arvailuja. Erään kertomuksen mukaan keltit olisivat kuljettaneet näitä eläimiä Skotlannin ylämaille ja saarille paetessaan Rooman valtakuntaa.
On myös viitteitä siitä, että viikingit olisivat ristiretkien ja kauppamatkojen aikana kuljettaneet highland cattle -tyyppisiä nautoja Skandinaviaan. Hyvin paljon löytyy matkamiesten kirjoituksia joiden pohjalta on uskottavaa, että rotua on ollut Skotlannin länsirannikon saarilla, Hebrideillä ja Ylämailla jo 1500 -luvulla. Oli niin tai näin, varmaa on ainakin se, että rotu on aikojen saatossa sopeutunut täydellisesti elämään Ylämaiden karussa ja koleassa luonnossa. Eläimet jalostuivat luonnostaan selviytymään karun maaperän antimilla ja niille kehittyi erinomainen ravinteidenottokyky.
Highland cattle lehmä oli skotlantilaisen vuokraviljelijän elinehto: se kykeni selviytymään ankarista talvista ja tuottamaan niukasta karkearehusta riittävästi maitoa vasikalleen ja viljelijän perheelle. Eläimestä laskettiin myös verta niukan ruokavalion täydentämiseksi, ja sarvet, karvat ja nahka käytettiin tarkkaan hyödyksi erilaisten tarvekalujen raaka-aineina. Highland cattle lehmä oli niin arvokas, että sitä käytettiin rahayksikkönä ja siten se aiheutti lukuisia riitoja ja kahakoita klaanien välillä.
Leipyöli historiaa
Varhaisempia mainintoja Leipyölin omistajista on vuodelta 1426, jolloin Nils Person ja tämän äiti Margit ostivat Leipyölin tilan. Myyjänä oli ”Nils Karvalan” puoliso, joka pidätti itselleen kaupassa eläkkeen. On todennäköistä, että kysymyksessä olivat aatelissuvut, koska sittemmin aateliset luopuivat Leipyölistä.
Noin 130 vuotta myöhemmin Juhana Herttua vaihtoi Huhdin ja Lemun tilat vuonna 1559 tehdyllä sopimuksella Pyhäjoen ja Leipyölin tiloja vastaan Olof Jöransson Svärdin lesken, Märta Gregersdotterin kanssa. Hän oli aatelista Horn af Kankas-sukua. Tämän vaihtokaupan ansiosta Leipyölistä tuli kruununtila.
Tilaa viljelivät lampuodit eli vuokralaiset. Suomen ”vanha ykköstie” eli kuninkaan tie kulki tilan maa-alueiden kautta, jatkuen edelleen yli joen Näsen Muntolanniemen markkinapaikalle, johon 1500-luvun lopulla rakennettiin kuninkaankartano. Leipyölin tila oli myös vähän aikaan kuninkaankartanon voudin asuinpaikkana.
Leipyöli oli vuoteen 1741 asti kruununtilana, kunnes I. Ulner osti Löfbölen augmenttitilan perinnöksi. Ulnerit olivat varakas valtiomies- ja pappissuku. Vuosisadan loppupuolella tilaa isännöi Jakob Hjort. Hänet mainitaan rustitilallisena mm. kirkon hoitoon liittyvien asioiden yhteydessä. Vielä 1850-luvulla Hjort-suku vaikutti voimakkaasti Perniössä, mm. Kirkkoherra K.A. Hjort. 1800-luvun alussa tilaa viljeli lampuoti Juho, jolloin verokirjoissa on tilan verotetuksi omaisuudeksi mainittu 666 riksiä.
1800-luku
1800-luvulla tilaa isännöi Martin-suku ja avioliiton kautta tila siirtyi Perniön Koskelta kotoisin olevalle Johan Boströmille vuosisadan puolivälissä ja edelleen naimakauppojen myötä Lagerström-suvulle. Tämän jälkeen tila oli hetken kauppatilana, kunnes vallesmanni Joel Moberg asutti tilaa viime vuosisadan molemmin puolin. Moberg rakennutti päärakennukseen uuden siiven, jossa sijaitsi mm. nimismiehen kanslia.
1900-luvulta nykyhetkeen
Mobergin jälkeen Flemming-suku hallitsi tilaa, kunnes omistajiksi tulivat vuonna 1922 Lauri ja Elvi Pelttari. Kymmenen vuotta myöhemmin Kaarlo ja Maire Sarin ostivat tilan. Mairen kautta tila palasi takaisin Boström-Lagerström suvulle. Kaarlo Sarin kuoli 1962, jonka jälkeen Kaarlon veli Oiva viljeli tilaa. Maire Sarinin veljentytär Leila, ja Teuvo Räsänen ostivat tilan 1989. 2017 tehtiin sukupolven vaihdos ja tilanpitoa jatkaa Leilan ja Teuvon vanhin poika Antti-Jussi Räsänen ja hänen vaimonsa Jenni Räsänen.
.webp)
